Radium

vtl | December 16, 2005

Stelladrine, tuo yksi Mechanoise Labsia johtavan Tirdad C.K.:n monista projekteista sai olla seuraavana vuorossa kanavoimaan miehen luomisvimmaa. Lähinnä industrialista ja voimaelektroniikasta normaalisti ammentava artisti tuntuu olleen harvinaisen hyvällä päällä, sillä You'll Never See your World Again on poikkeuksellisen hyväntuulista, leppoisaa ja peräti hieman kieliposkessa tehtyä musiikkia. Futurama-henkisistä kansista huolimatta onneksi mistään huumorimusiikista ei ole kuitenkaan kysymys.

Siinä missä edeltäjä Le Rire des Etoiles oli ufo-teemaltaan uhkaaava, synkkä ja jopa aggressiivinen, on sen seuraaja rentoa 50- ja 60-lukujen sci-fi-elokuvista tunnelmansa, sekä monet samplensa ammentavaa pehmeää avaruusambienttia. Kaikkein yllättävimpinä elementtinä on mukaan tullut paikoittainen kitarointi, joka vaihtelee hervottoman Astrosurfers of Tomorrown elektronisen surffirokin letkeästä riffittelystä Beyond the Starsin vahvasti efektoituun maalailuun. Homma kuitenkin toimii yleensä erinomaisesti ja psykedeelisin tripin sävyjä omaava jälkimmäinen teos on raukeassa avaruusleijunnassaan yksi levyn miellyttävimpiä kokemuksia. Saman voi sanoa myös albumin toisesta pitkästä äänimaailmasta Martian Dreams, jonka hidas rytmisyys ja tasaisesti kehittyvä utuisan toismaailmallinen, mutta rentouttava äänimaailma kestää kuuntelua kerta toisensa jälkeen.

Vastakohdan rauhalliselle maalailulla muodostavat äänimaailmaltaan kokeellisemmat teokset, jotka sisältävät paljon mielenkiintoista piipitystä, ujellusta ja sähköistä dronea, sekä suurimman osan sampleista. Niiden toteutuksen onnistuneisuus on tosin hyvin kaksijakoinen. Toisaalla kappaleet ovat sekavia (Destination Earth ja Scientists and Madmen) tai teosten ylisamplaaminen jaksaa huvittaa vain kerran (Attack of the Radioactive Freaks), kun taas toisaalla samoilla elementeillä yllytään kekseliään hallittuun häiriöäänien leikkiin (Cycloptic Disintegrator). Parhaiten homma pelaa elokuvamaisessa nimikappaleessa, jonka aloittava uskomaton kitaran ja sähköisen ujelluksen duetto hakee vertaistaan.

Muutamien kappaleiden ylilyönneistä huolimatta You'll Never See Your World Again on erittäin persoonallinen ja onnistunut julkaisu, joka tulee ottaa konseptista huolimatta vakavasti. Kitaran mukaan ottoa ei kannata pelätä, sillä se toimii nimenomaan lähes nostalgisena tunnelmanluojana ottamatta kertaakaan dominoivaa asemaa, ja luo siten albumille sen kuuluisan viimeisen silauksen. Mikäli musiikkimaku vain kestää tällaiset pienet erikoisuudet, ja/tai itsensä usein varsin vakavasti ottava teollisuusmusiikki on alkanut hieman tympimään, suosittelen tutustumaan.